tiistai 11. elokuuta 2009

Nordea rahastaa

Olen yleensä verokorttia tilatessani ilmoittanut asunto- ja opintolainoista vuoden aikana maksamani korot, koska ne vaikuttavat veroprosentin suuruuteen. Nyt kun viitekorot ovat pudonneet rytisten, ajattelin tarkistaa tilanteen Nordeasta, ettei ensi vuonna tulisi verotuksessa ikäviä yllätyksiä.Nordea on ilmeisesti huomannut, että muillakin velallisilla on viime aikoina ollut samanlaisia ajatuksia. Aiempina vuosina homma on onnistunut kätevästi Nordea puhelinasiakaspalvelun kautta. Toimenpide on kestänyt pari minuuttia ja asiakaspalvelija on kätevästi saanut arvion vuoden aikana maksamieni korkojen määrästä. Tämä on luonnollisesti tapahtunut ainakin Avainasiakkaille maksutta. Eipä tapahdu enää.

Soittaessani asiakaspalveluun sain kuulla, että puhelimessa suullisesti annettuna kyseiset tiedot maksavat 10 euroa (Per laina? Sitä en huomannut kysyä...). Asiakaspalvelija ohjasi etsimään tiedot itse verkkopankista. Voin kertoa etteivät löydy sieltä ihan simppelisti. Lainojen seuraava lyhennys ja maksettavan koron määrä PITÄISI näkyä lainojen tiedoissa. Osassa lainoja näkyvät, osassa eivät. Entä kun viitekorko muuttuu kesken vuoden? Vuoden alussa maksamistani koroista en käsittääkseni saa verkkopankin kautta tietoja mitenkään.

Korkotuottojen romahdettua on Nordean kokoisen pankkijätinkin ilmeisesti keksittävä toinen toistaan mukavampia lisärahastuskeinoja. Eihän se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa...

maanantai 10. elokuuta 2009

Tien päällä - Osa 2: Kiertoliittymät

Viime vuosina yksikaistaiset kiertoliittymät ovat yleistyneet kovaa vauhtia. Ne ovat aiheuttaneet autoilijoissa kovasti itkua ja hampaiden kiristystä. Omasta mielestäni ne kuitenkin ajavat asiansa varsinkin hankalissa ja ruuhkaisissa risteyksissä. Liikennevirtaan on helpompi päästä risteykseen mistä tahansa suunnasta tultaessa.

Kiertoliittymissä ajaminen liikennesääntöjä noudattaen tuntuukin sitten aiheuttavan monille ongelmia:

1. Vilkun käyttäminen. Kaikissa Suomen kiertoliittymissä liikenteen suunta on vastapäivään. Tällöin kiertoliittymästä pystyy poistumaan ainoastaan kääntämällä auton rattia oikealle. Miksi osa autoilijoista vilkuttaa kiertoliittymään tultaessa vasemmalle? Vilkuttavatko nämä myös normaalissa risteyksessä päinvastaiseen suuntaan mihin ovat kääntymässä? Laitetaanko tiellä ajettaessa vilkku aina mutkissa päälle siihen suuntaan mihin mutka kaartuu?

2. Vilkun käyttäminen. Kiertoliittymästä poistuttaessa käännytään oikealle ja liikennesääntöjen mukaisesti käytetään vilkkua. Kiertoliittymään pääsyä odottavat eivät ole ajatustenlukijoita. He eivät tiedä oletko poistumassa kiertoliittymästä vai et, jos et käytä vilkkua. Nämä sankarit ovat todennäköisesti niitä tapauksia, jotka eivät käytä vilkkua normaaliristeyksissäkään.

Osaako joku selittää, mikä ihme tässä on niin vaikeaa?

torstai 6. elokuuta 2009

Tien päällä

Ajelen henkilöautolla työni puolesta melko paljon vuosittain ja tien päällä tuleekin nähtyä melko paljon nipottamisen arvoista. Tässä muutamia viimeaikaisia havaintoja.

1. Perässäroikkujat. Ehkä ärsyttävin tapa on roikkua muutaman metrin päässä takapuskurista kun itse ajaa rajoituksen mukaisesti (+muutama km/h). Näitä yleensä säikäyttelen vilauttamalla jarruvaloja kevyesti jarrua painamalla. Ovatko nämä ahterinnuuskijat niin likinäköisiä, etteivät näe tietä kunnolla ja joutuvat siksi kulkemaan tappituntumassa pysyäkseen tiellä? Yleensä nämä eivät edes lähde ohittamaan vaikka mahdollisuuksia olisi.

2. Kaistantukkijat. Moottoritiellä edessä ajava auto lähtee ohittamaan rekkajonoa n. 90 km/h vauhdilla ja tukkii vasemmanpuoleisen kaistan. Siinä autossa on se kaasupoljin! Jos ei auto kulje moottoritierajoitusten mukaista vauhtia niin pysy oikealla kaistalla tai valitse joku toinen reitti. Parhaimmillaan nämä jäävät roikkumaan siihen vasemmalle, vaikka oikea kaista olisi jo vapaa. Välillä tekisi mieli lähteä oikealta ohi...

3. Keskiviivan kuninkaat. Leveäkaistateiden yleistyttyä tämä on alkanut rassata nipotushermoa enenivissä määrin. Luulisi että huomaa ajavansa liian keskellä jos takaa tuleva auto näkyy oikeanpuoleisesta peilistä kokonaisuudessaan...

4. Tappajat. Näitä löytyy itänaapurin kuskeista, mutta myös valitettavan paljon suomalaisista maanteiden sankareista. Ohittamaan lähdetään jos vastaantulevan liikenteen kaistaa on näkyvissä 100 metriä. "Kyllä ne vastaantulijat väistää!". Väistää väistää, mutta mitäs jos pientareella onkin vaikka pyöräilijä, traktori tai rikkoutunut auto? Välillä ihmetyttää ihmisten väliinpitämättömyys muita kohtaan. Sama se jos et välitä omasta hengestäsi, mutta kyseessä on muidenkin henki ja terveys!

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Puhelinmyyjät

Kerrottakoon heti kärkeen, että olen itsekin nuoruudessani ollut muutaman kuukauden puhelinmyyjänä myymässä lehtiä. Sopivaa hommaa nuorelle, jos ei satu järkevämpää kesätyöpaikkaa löytymään. Itse menisin mieluummin töihin vaikka heinäseipääksi.

Asiallisesti toimivat puhelinmyyjät eivät minua haittaa. Onpa tullut muutaman kerran tilattua heiltä lehtiäkin. Kokonaan toinen asia on sitten nämä "vedättäjät". Pari päivää sitten nuori poika soitteli ja aloitti perinteisen paperistalukusession. "Tahdomme palkita teidät pitkäaikasesta asiakkuudestanne ja Teillä on nyt mahdollisuus valita ilmaiseksi tilausjakso seuraavista lehdistä...". Aikaisemmista vastaavista puheluista viisastuneena keskeytin hänet jo tässä vaiheessa ja kysyin paljonko "ilmaisen tilauksen" postituskulut mahtaisivat olla. Vedättäjän kerrottua kustannukset tokaisin "Eikös siitä sitten tule ihan sama hinta kun normaalistakin lehden tilauksesta?". Puhelu loppui kun seinään, "Kiitos ja kuulemiin"...

Miksei nämä huijarit valitse uhreikseen vaikka vanhoja mummoja ja pappoja? Iän myötä dementoituneisiin vanhuksiin tämmöinen vedätys saattaisi jopa tepsiä. Soittolistalta poimisivat vaan sopivan kuuloisia nimiä: Selma, Saima, Olavi, Vilho jne. Ei kai kukaan oikeasti selväjärkinen aikuinen ihminen voi langeta tämmöiseen huijaukseen?

VINKKI: Vanhojen ja yksinäisten ihmisten kannattaa perustaa toiminimi. Kun yhteystiedot ilmestyvät Yritysrekisteriin, alkaa puhelinmyyjien soittoinvaasio, eikä vanhuksilta enää juttuseuraa puutu.